9. Varustepostaus osa 1: Satulat+tarvikkeet, suitset ja suojat

Moikka! Ajattelin tehdä pienen varustepostaussarjan. Jaan näitä osiin, ensin ratsastaessa käytettävät, sitten loimet ja riimut ja narut, viimeisenä hoitotavarat ja vähemmällä käytöllä olevat kamat. Mutta, pidemmittä puheitta, aloitetaas!

                                              Satulat

 Tyynellä satulana toimii joku merkitön iiiikivanha estepainotteinen yleissatula. Alkuun mennään tällä kun sopii vielä, mutta sitten kun satulan vaihto tulee eteen, tulee tilalle joku laadukkaampi yleissatula.
 Satulassa huovan virkaa toimittaa tämä iki-ihana Lami-cellin punainen, sinisellä reunalla ja valkealla koristenauhalla varusteltu yleishuopa. Jalustimet ovat jotkin Homer(en tiedä onko tuo merkki, lukee vain jalustimen kyljessä :D)"raastin" jalustimet. En muista milloin olisin ratsastanut näin hyvillä jalkkareilla! Raastinpinnan ansiosta jalka ei lipsu ollenkaan, leveä laatta taas vaikuttaa jalan asentoon minulla itselläni sen verta, että voin mennä ilman polvikipuja.Jalustinhihnat ovat joskus hankkijalta ostetut perus nahkaiset. Satulavyönä taas on horzen joustovyö.

Aatulla on taas ärsyttävä lätkäsatula, joka ostettiin joskus hööksistä. Lätkä parantaa kyllä tasapainoa huomattavan paljon, muuten aivan hanurista istua. Aatullakin odottaa satulahankinnat kunnes löydän sopivan.
 Satulassa on kultaiset S-jalustimet, ja ikivanhat jotkin nylon-nahkasekoite hihnat. Huopa taasen on iiiihana Showmasterin sininen yleishuopa, kera Lena Furbergin(Kirjoitettiinko se edes noin?). Tässäkin on tummansininen reunus ja valko-sininen/vaaleansininen koristenauha.

                                               Suitset

                                                                 
                                                                          Tyyne

Ylin kuva: Suitsina meillä yleensä on Tyynellä käytössä Nämä mustat perus suitset topatulla niskahihnalla ja leveällä, topatulla pullpack turpiksella. Näissä on perus kolmipalaomppukuolaimet kiinni. Ohjat ovat hankkijalta ostetut ihanan kumiohjat.

Keskimmäinen kuva: Tyynellä kakkos-suitsien virkaa toimittaa vanhat, mutta ehjät meksikolaiset blingiotsiksella. Näitä ajattelin käyttää juoksutus suitsina. Näissä on hieman tavallista ohuemmat nivelkuolaimet kiinni.

                                                                              Aatu
Ylin kuva: Aatun kakkos ja juoksutus-suitsien virkaa toimittaa Fair Fieldin mustat perus aachen suitset.

Kolmas kuva: Kakkos-suitsien kuolaimina toimii nämä Gold Medalin messinkiset kuolaimet. Tai siis suuosa on messinkiä mutta renkaat ovat tavallista ruostumatonta terästä.

Alin kuva: Aatun käyttösuitsina toimii aikoja sitten Börjesiltä ostetut meksikolaiset. Näissäkin on vaihettu ostapanta. Kuolaimina näissä on Aatulle parhaaksi todetut nivelolympiat tukiremmillä. Ohjien virkaa toimittaa perus kangasohjat.

                                                                       Suojat

Ylimmässä kuvassa näkyy kaikki suojat kasassa, joita vielä joskus käytetään.

Toinen kuva: Aatula on ties kuinka paljon suojia, mutta nykyään ei käytetä kuin näitä ihania turkooseja Equi Guardin jännesuojia. Joskus myös saman merkin takahivarit käytössä.

Kolmas kuva: Tyynellä on käytössä Lami-cellin nappisuojat. Nää on todella kätevät! Helppo pukea ja ottaa pois, eikä ole ärsyttäviä tarroja, joita joutuisi putsaamaan kaikesta liasta kokoajan. Nämä myös ovat pysyneet jalassa hangessakin rämpiessä, toisin kun tavalliset tarralliset suojat. Nämä myös istuvat Tyynen jalkaan kuin valettua ja mielyttää myös omaa silmää!

Vika kuva: Vasemmalla ovat nahkaiset takasten hivarit, joita en ole hirveämmin Tyynellä käyttänyt.
 Keskellä on taasen toiset käytössä olevat suojat, näitä ajattelin käyttää kuumilla keleillä, koska näissä on ilma-aukot sisäpuolella, joten eivätpääse hiostamaan. Oikealla on Tyynellä käytössä olevat suhkot uudet Equi-Guardin takahivarit.



Tässä olisi nytten varustepostauksen ensimmöinen osa, toivottavasti tykkäätte! :)

8. Viimeaikojen kuulumisia

Noniin, heippa taas pitkästä aikaa! Pahoittelen jo heti alkuun blogin hiljaiseloa, Siihen on taas syynä se, ettei allekirjoittaneella ole ollut oikein motivaatiota saatika aikaa kirjoitella.
 Tässä postauksessa saattekin lukea pikku Aapen kehityksestä, ja Tyynen liikutuksista.

Aloitetaan vaikka Tyynestä. Tyynellä ei olla ratsastettu nyt pariin viikkoon, syynä aivan karsea kiima jonka takia kaikki ottaa heppaa taas pattiin. Noh, oli tarkoitus muutenkin pitää mietintäloma jossain välissä, joten se nyt sit pidetään kiiman yli.
 Tyynellä olen käynyt itse kahdesti pellolla ja kolmesti maastossa. Ollaan edetty nyt siihen pisteeseen että Tyyne tajuaa mitä eteenpäin vievät abut tarkoittaa, kuten myös hiljentävät avut. Tyyne on myös alkanut tajuamaa jo vähän istuntaa. Kääntäminenkin alkaa poikkuhiljaa onnistua painopistettä siirtämällä. Heppa on käyttäytynyt todella hyvin ikäisekseen ja siihen nähden, että ratsastuskerrat mahtuu vielä laskemaan kahdella käden sormilla.
 Maastossa ollaan keskitytty vain siihen, että Tyyne kulkee suorassa ja menee rohkeasti kaikesta uudestakin ohitse.

Nää nappisuojat on kyllä paras keksintö ikinä! Nopea pukea ja ottaa pois, kestää jalassa vaikka missä mastossa ja hangessa rymytessä!

Eräänä päivänä kaimani Emma ratsasti Tyynen minun pyydöstä että saan itse tutkilla miltä heppa näyttää maastakäsin. 

 Tyyne meni ihan hyvin, liekö kiimasta johtuen sitten otti parit kamaze loikat. Emma kuitenkin pysyi hyvin kyydissä ja Tyynekin alkoi rauhoittumaan.

Olen nyt vain juoksutellut Tyyneä liinassa. En ole juoksuttanut kuin vain noin 15-20min kerralla ettei jalat rasitu liikaa. Liinassa Tyyne alkaa aina yleensä alkuun pelleilemään, onneksi kuitenkin tamma on aina kuulolla ja pukittelemisen ja keulumisen saa nopeasti loppumaan.

Siirrytäänpäs sitten pikkumustaan, Aapeen. Aatu on kehittynyt aivan älyttömästi eteenpäin! 

 Alkuun Aatu oli todella hankala ratsastaa. Se ei luotanut yhtään ratsastajaan ja suun kanssa oli pahimmat ongelmat. Ponia oltiin revitty niin pahasti suusta, että heti kun ohjia otti yhtään tuntumalle, poni alkoi puskemaan ulospäin(mitä se teki jo valmiiksi kokoajan)ja liike muuttui sipsuttamiseksi pää taivaissa. Edellä manittuun aikaa ei ole kuin vajaa kuukausi.

Nykyään Aatu on jo aivan eri poni! Puskeminen ja pään viskely on jäänyt jo miltei kokonaan pois.Aatu hyväksyy nyt tuntuman ja ratsastajan avut jo aivan eri tavalla. Enää allekirjoittaneen ei ole neljällä edellisellä ratstastuskerralla taluttamaan ponia takaisin pellolle. Emma on saanut ponin jo kulkemaan todella nätisti, osittain jo kantaen itseään oikein päin.

 Poni on myös ruvennut saamaan lihasta takaisin, etenkin kaulan ylälinja alkaa näyttämään jo todella hyvältä! Aatulta on myös heinämaha alkanut katoamaan aika selvästi. 

 Aatu pääsi eräänä päivänä pitkästä aikaa lempi puhaansa, eli etseiden hyppelyyn! Aatu osasi todella hyvin katsoa oikeat paikat itse, ja poni näytti niin tyytyväiseltä!

Aatulle varmaan tässä lähiaikoina kehittelen jonkin laisen liikuntasuunnitelman. Suunnitelma tulee sisältämään paljon kunnon paranemiseen auttavia treenejä, mm. ajoa ja paaaaljon mäkitreenejä. Myös kordinaatiokyky saisi ponilla olla parempi, eli paljon tulee myös olemaan metsässä ja muulla epätasaisella alustalla rämpimistä 

Tiivistettynä, en voisi olla tyytyväisempi siihen että Emman oon saanut ponia liikuttamaan! Varsinkin kun näin lyhyessä ajassa edistystö on tullut jo noin paljon! Aatu tarvitsee jämäkän jä rauhallisen liikuttajan, joka ei anna ponille periksi. Onneksi Emma täyttää nuokin kriteerit. :)

Sain tänään myös uuden objektiivin kameraan, huomenna mitä todennäköisemmin pääsen testaamaan sitten sitä jos vain saan kameran takaisin. Kyseessä on perus Tamronin af70-400mm di objektiivi. 

7. Ostoksia, kuulumisia ja kuvapläjäys

Moikka! En ole nyt taaskaan postaillut vähään aikaan, syy on se, kun en ole ollut nyt viiteen päivään kotona siskoni tultua käymään.

Mutta, sain palkan eilen ja hetihän sitä oli lähdettävä ostoksille! Aamulla joskus kymmeneltä starttasi omegan keula kohti Kuopiota ja matkusta. Perillä suunnistinkin heti hööksiin, yllätys...
Hööksiltä tarttui mukaan ne mitä olikin tarkoitus ostaa ja vähän ylimääräistä. Aatu sai uudet suitset entisten kovien tilalle, tammalle ostin söpöt pinkit pörröpäitset polle-kuvionnilla ja noiden lisäksi hööksistä tarttui mukaan vielä kolme narua, yksi pinkki ja kaksi vihreää.

Kuvassa näkyy uudet päitset. paihoittelen laatua!

Hööksin jälkeen kävimme motonetistä, siellä maltoin pitää näppini irti kaikesta muusta paitsi muumilimpparista. Motonetistä suunnattiin puuiloon.
Olin jo edellisen käymisen jälkeen kuolannut sieltä paria juttua ja nyt ne sain! Puuilosta mukaan tarttui Lami-cellin iiihana puna-sininen yleishuopa, iiihanat punaiset jalustimet ja sitten vielä Lami-cellin punainen korvahuppu. Kaikki tavarat ovat ihan käyttöön tulevia, ei siis mitään turhia ostoksia.
Kotimatkalla sitten vielä kamerakin tarttui matkaan mukaan, Canon eos1100D. Nyt saa blogiinkin sitten vähän parempi laatuisia kuvia kun puhelimella. :)

Tänään kävin Aatun kanssa pellolla kokeilemassa ne uudet suitset, mietin pitkään että otanko koon pony vai shettis... Onneksi päädyin ponyyn koska shettiskokoiset eivät olisi enää menneet tuon palleron päähän millään.
 En kauheasti kehannut ponia kiusata, about 15 minuuttia sitä juoksutin molempiin suuntiin kaikki askellajit. Poni koitti kovasti temppuilla ja nyt pitäisikin kitkeä siltä tuo kaviolla huitominen pois, ei meinaan varmasti tunnu mukavalta jos sattuu vielä joku kaunis päivä osumaan naamaan,
 Tyynen kanssa en enää pellolle mennyt, sillä tänne tuli aivan hirvittävä myräkkä ja heppa oli vähän hermostunut. Päätettiin käydä sitten vain lyhyellä lenkillä ihan maastakäsin. Käveltiin joku puolenkilsan matka ja heitin sen jälkeen konit tarhaan.

6. Ratsaille hop!

Moikka! 
Blogin päivittely on nyt jäänyt vähän vähemmälle, ollut niin paljon kiirettä. Mutta asiaan!
Olen ratsastanut Tyynella nyt kahdesti jamolemmat kerrat ovat menneet toodella hyvin. Emma on ollut myös liikuttelemassa Aatua, siitä voitte lukeakin Emman omasta blogista. (Linkki blogiin)

Tosiaan, taisi olla tiistai, kun nousin ensimmäisen kerran tamman selkään. Normaaliin tapaan otin hepat talliin, Aatun karsinaan ja Tyynen käytävälle. Siinä sitten hajasin hepan ja laitoin kamat niskaan. Päätin nousta jo tallissa selkään kun se on jo tuttu ympäristö ja edellisenä iltana kävinkin jo istumassa käytävällä hepan selässä. Satulaan nouseminen on Tyynelle vielä jännittävä asia, joten siinä varmaan puolituntia vain makasin ja asetin painoa selkään. Tietenkin kokoajan palkiten hyvästä käytöksestä. 
Selkään päästyäni seuraava "ongelma" oli se, ettei tamma halunnut lähteä tallista enää pois. :D No siinä muutaman minuutin käskin ja sitten heppa lähti reippaasti ulos ja eikun turpa kohti peltoa. Pellolle meno oli aivan hirveän pelottavaa, joten menimme sitten n.100m meidän tietä pitkin ja sitten sieltä pellolle, ilman ongelmia. 
En ratsastanut kun maksimissaan 10min. Siinä totesin ettei heppa ymmärtänyt pohkeita kovinkaan, joten ääniavuilla mentiin suurimmaksi osaksi. Siinä sitten laskeuduin selästä pellolla ja talutin hepan talliin. Tallissa riisuin varusteet, heitin loimen selkään ja vein hepat ulos. 

23.12, eli torstaina Emma tuli taas meille. Siivosin siinä tallin ja lähdettiin hakemaan hevosia talliin. Minun oli tarkoitus mennä ensin Tyynellä. Siinä sitten otettiin Tyyne käytävvälle ja varstettiin se. Selkään-nousu tapahtui samalla tavalla kuin viimekikin, mutta nyt heppa päätti säikähtää jotain. Onneksi Tyyne rauhottui nopeasti eikä sattunut mitään. Siinä sitten suunnattiin taas pellolle. Pakko muuten sanoa, että tuo pelto on nyt aivan älyttömän hyvässä kunnossa! Ei ole liukasta tai upottavaa, pohja on juuri sopivan jämäkkä mutta joustava. 

Sinä päivänä oli aiheena pysähdykset. Siinä sitten mentiin ympyrällä melkein kokoajan ja otettiin pysähdykset aina vastakkaisella sivulla. Tyyne alkoi jo ymmärtämään pohkeita ja lopulta reagoi heti kun hieman puristin jaloilla. Siinä sitten lopuksi lähettiin vaeltamaan pitkin peltoa ja otettiinkin sitten lyhyt ravipätkä. Heppa oli ihanasti kuulolla ravinkin aikana kokoajan. Lopuksi käveltiin vielä molempiin suuntin ympyrällä ja sen jälkeen heppa talliin, varusteet pois ja ulos syömään.

 Tällä viikolla pitäisi tulla kengittäjänkin hoitamaan jalat ja suut molemilta. Tämän viikon hepat saavatkin pitää lomaa ja touhutaankin vain maastakäsin molempien kanssa.

5. Juoksutusta

Heippa! Kuten otsikosta voittekin päätellä, olen nyt juoksuttanut hevosia liinassa parina päivänä.
Tyyne on käyttäytynyt tosi asiallisesti, ja onkin kotiutunut meille oikein hyvin! Ajattelin että menee pitkä aika ennen kuin uskaltaa alkaa työskentelemään tamman kanssa, mutta ehei, heppa kotiutui niin loistavasti että voitiin aloittaa jo maastakäsittely.
 Tyyne on mennyt liinassa tosi hyvin, vähän on tietenkin pitänyt riekkua, hyppiä ja jumittaa kuuntelemaan uusia asioita. Mutta muuten on mennyt todella hyvin,
Olen myös nyt pitänyt Tyynellä juoksutuskerroilla satulaa selässä että tottuu siihenkin, eikä sitten myöhemmin ala ihmettelemään että "Mikä TOI kapistus mun selässä on kun sitä joutuu useamminkin kantamaan?!". No, kuitenkin. Ei tamma ole siitä satulastakaan mitää sanonnut, joskus on toki täytynyt kääntyä katsomaan ja haistelemaan kapistusta, Tyynen juoksutuskerroista ei olekaan sen ihmeellisempää kerrottavaa.

No mutta entäpä Aatu? Sen kanssa ei todellakaan ollampäästy niin helpolla... Tosi kiva kun poni meinaa käyttyäytyä melkein samalla tavalla kun meille tullessaan ensimmäistä kertaa,- eli ei kunnioita ihmistä. Kuitenkin, palataanhan astialle. Aatua en ole juoksuttanut kuin kerran, joka ei mennyt ihan niinkuin strömsössä.
Ensimmäiset viisi tai kymmenen minuuttia meni ihan ok, kunnes oli aika koittaa että nostaako se laukan. Noh, nostihan se laukan joo, mutta lähtikin siitä sitten käsistä ja läks juoksemaan pukitellen suoraan tallille päin. Meikäläinenhän siinä sitten meni milloin mahallaan ja milloin selällään ponin perässä suunnilleen 15-20 metriä, kunnes oli pakko päästää irti koska alkoi sattumaan sormiin.
Noo, eikun hakemaan poni takaisin ja vaihtamaan liinan pää päitsistä suoraan kuolaimeen. Johan poni tajusi käyttäytyä asiallisesti ja tottelikin loppu juoksutuksen ajan paremmin kuin hyvin!
Mutta asiasta poiketen, tuntuu että meidän naapuri näki koko episodin... Hävettää! Mutta saipahan joku ainakin sitten naurut meitän touhuja seuratssaan... :D

Ajattelin muuten huomenna nousta tamman selkään, ihan vain istumaan. Suunnitelmien mukaan Emman pitäisi tulla myös huomenna joten hän olisi sitten auttelemassa. Mutta tosiaan, en näe mitään estettä sille, että kokeilisin mitä tamma sanoo siitä että menen selkään. Kaikki on sujunut nyt sen kanssa niin hyvin. 

Mutta postailen sitten varmaan pidemmin huomenna kun saan Emman kuvaamaankin. :)

Ainiin pakko vielä näyttää teille, kuinka hieno taivas meillä oli auringonlaskun aikaan illalla!

4. tallivideopostaus!

3. Vihdoin kotona!

                       
Noniin, nyt vihdoin youtube suostui yhteistöhön... Videosta ei tullut kyllä kovin kummoinen, mutta parempi kun ei mitään!

Eilen(4.12) haettiin siis hepat kotia. Itse tulinkin sitten juuri sopivasti kuumeeseen, tosi kiva. Noh, eikun vaan buranaa poskeen ja matkaan. 
 Ensin lähdettiin hakemaan traikku ja siitä suuntasimme sitten Aatun luokse. Poni olikin sitten jätetty sisälle aamulla. Siinä sitten otettiin karsinasta kuiviketta koppiin ja saatiin pari juomakuppia ja suolakiviteline mukaan. Otin ponin käytävälle ja laitoin sille siinä sitten fleeceloimen niskaan, sillä traikussa oli aikamoinen viima... 
Aatu menikin tapansa mukaan sitten suoraan koppiin. Matka kotiin sujui hyvin, puolessa välin pysähdyimme kerran kurkkaamaan että kaikki on ok. 
 Kotona sitten taluttelin ponia about viitisen minuuttia ja vein sen sitten karsinaan.

Matka jatkuikin sitten kohti Mikkeliä tammaa hakemaan. Vähän meinasi olla liukasta mutta hyvin pysyttiin silti tiellä.
Kun oltiin päästy perille, hain hepan tarhasta ja omistaja tuli laittamaan sille pintelit ja fleecen. Sen jälkeen aloitimme lastauksen, joka ei mennytkään ihan niin hyvin kun Aapen kanssa. Ensin tamma ei uskaltanut tulla kovin lähelle lastaus-siltaa. Siinä sitten annettiin sen haistella ihan rauhassa ja viimein heppa uskaltautuikin nostamaan jo etusia pikkuhiljaa sillalle. Noh, kerran tamma oli jo kopissa mutta päätti peruuttaa kyllä heti pois sieltä. Sitten juurikun olisi heppa ollut menossa kyytiin, se liukastu siihen sillalle polvilleen ja siinä ajateltiin että onneksi oli pintelit jalassa. Noh, eipä se sitten enää suostunut menemään lähellekään koppia, joten päätettiin kokeilla että menisikö sitten suoraan tallista kyytiin. 

Iskä siinä sitten peruutti kopin suoraan tallin ovien eteen ja kokeiltiin uudelleen. Siinä meni noin viisi minuuttia ja heppa oli kyydissä! Sitten matka kotia kohti alkoi.
 Alkumatka meni vähän jännityksen kanssa kun heppa liikkui kopissa niin paljon että oli jo melkein vaikeaa pysyä tiellä. Siinä sitten juuri ennen isoa tietä pysähdyttiin katsomaan että kaikki oli ok. Loppumatka sujuikin sitten jo ihan hyvin, heppakin jo rauhottui siellä kopissa. Kävin vielä kerran tarkastamassa että traikussa oli kaikki kunnossa. 

Kotona sitten otettiin heppa kopista pois. Iskä kun alkoi avaamaan siltaa ja sitä pressua, säikähti heppa sitä aika pahasti. Siinä sitten juteltiin aika paljon ja onneksi tamma sitten rauhottui. 
Päästettiin sitten Tyyne suoraan tarhaan ja lähdin hakemaan Aatua sitten kanssa ulos. Hepat haistelivat siinä hetken toisiaan kunnes sitten lähtivät tutkimaan omassa rauhassaan uutta tarhaa. Ajattelin että Aatusta olisi tullut ihan ori, mutta ei. Poni käyttäytyi tosi asiallisesti eikä sitä hirveemmin kiinnostanut tuo tamma edes.
Sisälle ottokin sujui hyvin. Tamma haisteli karsinan joka nurkan ja rauhottui sitten syömään. Aatu hetken tuijotteli vain tammaa mutta alkoi sekin sitten syömään kaikessa rauhassa. Harjailin myös molemmat pikaisesti ennenkuin jätin hepat nukkumaan.

Oli muuten taas nätti taivaanranta!